Ystävyys on ihmeellinen lahja. On hämmentävää, mikä voimavara siihen kätkeytyy. Se, että vuodesta toiseen rinnallani kulkee ihmisiä, jotka rakastavat minua ehdoitta. Meidän elämämme muuttuvat, välimatkat ja elämäntilanteet vievät meidät välillä kauaskin toisistamme, mutta yhteys ei katoa. Saamme kasvaa yhdessä, olla epätäydellisiä, epäonnistua ja nousta taas.
Siksi onkin tärkeää huolehtia, että ystävyyssuhteet pysyvät voimaannuttavina. Välillä ystävyyssyhteiden keskelle on hyvä pysähtyä ja miettiä kenen seurassa voi tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on ja toisaalta pohtia olenko minä sellainen ystävä? Todellisen ystävän vierellä on helppo hengittää. Siinä ei ole suorittamista eikä hyväksynnän hakemista. Ystävyyttä ei tarvitse eikä saa ansaita. Sen pitäisi olla yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Välillä ystävyys voi joutua todelliseen turbulenssiin, aivan kuin mikä tahasan muukin ihmissuhde. Se onkin ystävyyden todellinen koetinkivi. Kestämmekö senkin, että petymme toisiimme, että näemme toisen kaikkine raadollisuuksineen, onko hän silti se minun oma ihminen? Ihanan epätäydellinen rinnallakulkija.
Myös oman kehon muuttuminen ja elämän erilaiset vaiheet on helpompi kohdata hyvän ystävän rinnalla. Parhaimmillaan ystävä toimii myös armollisena peilinä kasvuprosesseissa. Olen kiitollinen ystävistäni, jotka ovat uskollisesti kulkeneet rinnallani elämäni erilaisissa vaiheissa. Minun elämäni tähtihetkiä ovat pitkät illalliset ystävieni kanssa. Kaksi rakasta asiaa saman pöydän ääressä: ystävät ja ruoka!
Toivonkin jokaiselle tänään sitä, että löytäisit tai omaisit ystäviä tai ystävän, kenen rinnalla on helppo kulkea. Toivottavasti saat myös itse olla jollekin juuri sellainen ystävä.