Minun sieluni lepää, kun saan juosta luonnon keskellä sopivalla sykkeellä koirani kanssa ja miettiä elämääni. Rakastan luontoa ja sen kauneutta. Luomistyötä ihmetellessä omat elämän haasteet muuttuvat sopivamman kokoiseksi kohdata. Käytän terapiassa turvapaikkaharjoituksia, koska luonto tarjoaa mielestäni upeita paikkoja, joihin mielessä palata uudestaan ja uudestaan latautumaan.
Luonto toimii myös upeana esimerkkinä siitä, miten aina on toivoa. Toivottomalta näyttävän metsäpalon jälkeen luonto nostaa päätänsä, elämä alkaa jälleen alusta ja tuhkasta nousee uusia taimia, uutta elämää. Hiljalleen elämä jatkuu, ei palaa entiselleen, mutta voi kasvaa uudenlaiseksi luomukseksi.
Vietämme paljon aikaa perheenä luonnossa, koska sieltä löytyy jokaiselle ihmeteltävää. Luonnon keskellä minun ajatukset siirtyvät huolista kasvun ihmettelyyn. Sillä luonnossa elämä jatkuu, tapahtui mitä vaan. Vuorovedet virtaavat vaihtelevat omassa tahdissaan ja uudet tulokkaat puskevat maasta. Vuodenajan vaihtuvat ja linnut palaavat kevään tullen. Minulle se viestii uusista aluista, uusista mahdollisuuksista, siitä, että aina on toivoa.
Nuuskamuikkuselle toivotettiin hyvää leiripaikkaa ja keveää sydäntä. Sitä minäkin toivotan: retkeä luontoon, jossa sydän kevenee ja voimme löytää oman paikkamme tässä maailmassa.
